Tekoäly tutuksi kuvin

Omakuvien kaunistelu älypuhelimen avulla on jo arkipäivää monille. Nyt tulevat aidot tekoälysovellukset, jotka ottavat harppauksen eteenpäin. Niiden avulla voidaan nimittäin luoda taidekuvia aivan tyhjästä.

Palvelut toimivat jopa ilmaiseksi nettiselaimessa niin läppärissä, älypuhelimessa kuin tabletillakin. Ja parasta niissä on se, etteivät ne vaadi piirtotaitoja eikä vuosien taideopintoja!

Näyttävät muotokuvat ja maisemakuvat syntyvät nopeasti. Tarvitaan vain hiukan mielikuvitusta siinä, mitä tekoälyn halutaan piirtävän. Tyyleinä voi käyttää sekä ulkomaisia että kotimaisia mestareita – tai sarjakuvahahmoja ja tieteisleffoista tuttuja futuristisia visioita.

Mitä on saatavilla?

Tunnetuimmat tekoälytaidepalvelut ovat Dalle-E 2, lyhyesti Dalle2 sekä Stable Diffusion. Molemmat ovat Yhdysvalloissa kehitettyjä pilvipalveluja ja toimivat suoraan nettiselaimissa.

Älypuhelimissa toimiva Lensa-sovellus perustuu Stable Diffusioniin ja sen valttina ovat näyttävät kasvokuvat, joita se tuottaa käyttäjän omakuvista.

Muita tunnettuja kuvapalveluja ovat DreamUp, Nightcafe ja Midjourney. Näiden luomia kuvia julkaistaan Instagrammin, Facebookin ja DeviantArtin taideyhteisöissä.

Käytössä on suuriakin eroja, joten on makuasia, mitä itse alkaa käyttää. Kaikkia voi aluksi käyttää ilmaiseksi, mutta ruokahalun kasvaessa tarjolla on maksullisesti lisää nopeutta ja suurempaa tarkkuutta.

Miltä tuntuisi maalata suomalaistaitelija Helene Schjerbeckin tyyliin? Ota avuksi tekoäly! Se osaa jäljitellä monia klassikkoja.

Osaapa tekoäly piirtää robottejakin. Sen avulla voisi tehdä vaikka sarjakuvan.

Näin niitä käytetään

Pienen opettelun jälkeen taidekuvat syntyvät nopeasti. Kuvan tuottoa ohjataan kirjoittamalla prompt- eli syötekenttään kuvan kohde. Kielenä käytetään englantia.

Google ja Bing -hakukoneiden käännöspalvelut auttavat, kun suomalainen tekoälytaiteilija etsii oikeita ilmaisuja. Opiskeluvaiheessa syötteet kannattaa tehdä yksinkertaisiksi: esimerkiksi “a girl in style of Picasso”.

Tekoälylle on opetettu laaja valikoima kansainvälisiä klassikkotaiteitelijoita – myös kotimaisia. Eri taidetyylejä voi myös yhdistää tyyliin “a girl in style of Picasso and Dali”.

Suomalaisen Akseli Gallen-Kallelan tyyliä voi matkia vaikkapa syötteellä “a girl in a boat by a lake in finland in autumn, in style of Gallen-Kallela, oil painting”. Syöte-esimerkkejä löytyy lisää netin taideyhteisöistä.

Uhkana taideväärennökset

Tekoälyn avulla luodut kuvat herättävät monia kysymyksiä. Uhkana pidetään taideväärennöksiä, sillä tekoäly osaa matkia varsin uskottavasti eri tyylejä.

Taideväärennökset voidaan kuitenkin helposti osoittaa väärennöksiksi. Menetelmä perustuu rikostutkintaan, jossa analysoidaan värien ja kanvaksen kemiallinen koostumus. Näin syntyy tarkka iänmääritys, eli onko kuva oikeasti taiteilijan itsensä tekemä.

Nykytaiteilijat ovat myös harmissaan siitä, että tekoälylle on opetettu heidän vuosikymmenten aikana luomansa taidetyylit lupaa kysymättä.

Tulossa ovat ensimmäiset oikeustapaukset. Ratkaisuksi tekoälypalvelut tarjoavat taiteilijoille oikeuden kieltää taiteensa käytön opetusmateriaalina. Tämä on erittäin tärkeää taiteilijoiden tekijänoikeuksien suojelussa.

Rajaveto taideilmauksen suhteen on silti hankalaa. Tekoäly piirtää uusia kuvia, eikä suinkaan kopioi maalauksia. Sen muistissa on abstrakteja hermoverkkoja, eli se toimii kuten ihminen, joka oppii kuvia katselemalla ja ottaa vaikutteita sieltä täältä.

Tekoäly sopii monelle

Etuna tekoäly tarjoaa taiteilijoille mahdollisuuden kokeilla kompositioita ja keksiä uusia ideoita. Se soveltuu myös apuvälineeksi taideopintoihin, ja tarjoaa harrastelijamaalareille välineen laajentaa itseilmaisua.

Seuraavaksi tekoäly tulee videotuotantoon. Ehkä jonain päivänä Da Vincin Mona Lisa astuu ulos maalauksesta vaikka kokkikisaan tai saippuasarjaan? Tai miltä näyttäisi Mona Lisa räp-artistina virtuaalitapahtumassa?

Miten tekoäly oppi piirtämään?

Ei tekoäly sentään kaikkea osaa. Kuviin voi tulla hassuja virheitä.

Tekoälytaide perustuu niin sanottuihin generatiivisiin hermoverkkoihin. Alaa on tutkittu 40-luvulta lähtien, kun yhdysvaltalaiset Warren McCulloch ja Walter Pitts keksivät laskennallisen hermosolun toimintaperiaatteen.

Hermoverkot luotiin kuitenkin vasta 1969. Tuolloin yhdysvaltalaistutkijat Marvin Minsky ja Seymour Papert todistivat, että matemaattinen hermoverkko kykenee oppimaan minkä hyvänsä syötteen ja tunnistamaan sen.

Vuosien varrella hermoverkkoihin lisättiin kerroksia, jotka oppivat alemman hermoverkon tulokset. Näin niistä tuli entistä tarkempia oppijoita. Samalla laboratorioissa kehitettiin teollisuusrobotteihin soveltuvia menetelmiä kuvien, äänten, puheen ja liikkeen oppimiseen.

Tekoälytaide näki päivänvalon vasta muutamia vuosia sitten tietokoneiden kasvaneen suoritintehon myötä. Tämä mahdollisti satoja, jopa tuhansia hermoverkkokerroksia sisältävät tekoälymallit.

Internet tarjosi samalla miljoonia kuvia tekoälyn opiskeltavaksi. Loppusilaus tapahtui, kun luonnollista kieltä ymmärtävät kielimallit valjastettiin hermoverkkojen veturiksi.

Teksti ja tekoälykuvat: Pekka Tolonen