Tuohikorut, kuin herkkiä taideteoksia

Luonnonmateriaaleista voi tehdä upeita koruja. Esimerkiksi kävyistä, ruusunmarjoista, simpukoista ja höyhenistä. Luonto innoittaa ja inspiroi.

Erityisen kaunis ja herkkä tuohi herättää varmaan meissä kaikissa ihania muistoja.

Tuohitöiden taitajia ei enää ole Suomessa järin paljon ja yrittäjä Jaana Öljymäki toivookin, että tieto ja taidot siirtyisivät sukupolvelta toiselle ja jokainen voi löytää sen oman elämänsä kauniin ja herkän ”tuohipolun”.  

Muistatko sinä nostalgisia tuohesta tehtyjä tuotteita? Tuohikontit, tuohivirsut, tuohkoset ja mitä kaikkea ihanaa tuohesta saakaan aikaiseksi. Tuohi on myös modernin suunnittelun oiva materiaali.

Luonnonmateriaalit, kestävä kehitys ja koko ainutlaatuinen ekosysteemi innostaa yhä enemmän luovia taiteilijoita.

 

On upeaa olla suomalaisesta luonnonmateriaalista käsityönä tuotteita valmistava yrittäjä.

 

Lapsuus luonnon helmassa

Öljymäki on saanut nauttia lähimetsistä, moninaisesta luonnosta lapsuudestaan lähtien. Silloin ystävien kanssa päiviin kuuluivat leikit lähimetsissä muun muassa majoja rakentaen. Lähellä sijaitsevalla metsällä oli nimikin – pikkumetsä. Se oli oikeastaan omakotitalon tontin kokoinen.

– Se tuntui lapsena suurelta ja polut olivat loputtoman pitkiä. Nyt sen kävelee läpi minuutissa. Naapurin tyttöjen kanssa meillä leikeissä puiden lehdet toimivat rahana. Muistan, että vaahteran lehti oli arvokkain, sillä vain yhden ystävän pihassa kasvoi silloin vielä pieni vaahtera. Koivun lehti oli pienin raha, koska niitä meillä oli paljon.

 

Taianomaista herkkyyttä

Öljymäki muistelee myös lämmöllä lapsuuden reissuja perheen kanssa Lappiin.

– Vaelluksista on paljon mukavia ja jännittäviäkin muistoja. Erityisesti mieleeni jäivät Kilpisjärvi ja Saana-tunturille kiipeäminen.

Ehkä näillä kaikilla koetuilla muistoilla, kosketuksella luontoon ja sen puhuttelevuuteen on ollut taianomainen kosketus. Hänen koruissaan on nimittäin taianomaista herkkyyttä ja jotain ainutlaatuista suomalaista lämpöä.

Lapin ja luonnon estetiikka ja luonnon yksityiskohdat kiehtovat minua kovasti niin valokuvauksessa kuin muussakin luovassa touhussa. Aikuisiällä vaellukset ovat jatkuneet Lapissa mieheni ja lastemme kanssa. Edelleenkin lomareissulle lähtiessä meidän automme keula kääntyy helpommin pohjoisen suuntaan. Tuohien keruunaika on kuitenkin kesällä juhannuksen aikoihin.

 

Äidin jalanjäljillä luovalla tuohipolulla

Öljymäki on ollut itse onnekas omalla tuohipolullaan, sillä hänen äitinsä on tehnyt tuohitöitä jo 40 vuoden ajan. Myös hän innostui tuohesta eikä aloittanutkaan mitenkään pienellä projektilla.

– Innostuin suunnittelemaan aikoinaan Lapin yliopistossa opiskellessani tuohiasun kansainväliseen fantasiavaatekilpailuun. Etenin Suomen loppukilpailuun ja suunnittelemani asu sijoittui siinä kolmanneksi. Vuosien saatossa oppi huomaamaan kuinka ihana materiaali tuohi on, ja kuinka se sopii moneen käyttöön ja esimerkiksi herkkiin koruihin.

 

Materiaalin tunnistaminen on tärkeää

– Koruja valmistettaessa täytyy tietää, miten materiaali käyttäytyy, kuunnella sitä ja kun ymmärtää sen olemuksen, tietää millaisen korun siitä voi valmistaa. Esimerkiksi pieniin tuohihelmiin täytyy valita ohut taipuisa materiaali.

Laadukkuus on erittäin tärkeä ominaisuus hänen tuohikorujensa valmistuksessa.

– Tuohet kerätään omasta metsästä sekä pääosin tutun metsäfirman kautta, jonka kanssa minulla on jo monen vuoden hyvä yhteistyö.

Öljymäki hyödyntää korujen valmistamisessa sekä perinteisiä että nykypäivän valmistustapoja ja tyyliä. Ideoita hänellä olisi vaikka kuinka paljon – luovalle suunnittelulle pitäisi vain saada enemmän aikaa.  

– Tuohityökulttuuri on ollut Suomessa hiipumassa ja tästä syystä olemme kirjoittaneet äitini kanssa kolme tuohitöiden ohjekirjaa. Minulle on erittäin tärkeää, että tämän ihanan perinteisen tekniikan taito pysyy yllä ja elää tulevaisuudessa meillä Suomessa.

 

Tuohien keruunaika on kesällä juhannuksen aikoihin.

 

Tuohitöiden oppiminen on palkitsevaa

– Tuohitöiden opetustyö eri puolilla Suomea vie suurimman osan työajastani. Korujen suunnittelussa ideoita voi syntyä mistä vain. Idea voi syntyä vaikka nähtyäni jonkun taideveistoksen, maiseman tai luonnon yksityiskohdan.

Öljymäki näkee myös kiehtovana ajatuksen siitä, miten muiden luonnonmateriaalien valmistustekniikoita voisi muokata tuohitöihin.

– Mielestäni erilaisten uusien tekniikoiden omaksuminen on mielenkiintoista ja houkuttelevaa.  Vaikka valmistan melko perinteisiä punoksia ja muotoja koruihini, haluan kehitellä myös aivan uutta.

 

Keruuluvasta tuohikeitokseen

– Tuohen keruuseen pitää aina olla lupa maanomistajalta. Kaikki koivut, joista keräämme tuohta, menevät hyötykäyttöön joko maanomistajalle tai teollisuuteen. Materiaalin käsittely on iso osa tuotteen valmistusta.

– Kuoresta puhdistetaan pois sen valkoinen pinta ja varsinainen käytettävä osa eli ruskea puoli ohennetaan kuhunkin työhön sopivan vahvuiseksi.

 

Tuohikeitosta korvakorut

Tuohi käpristyy ja rullautuu luonnostaan.  

– Tätä ominaisuutta olen hyödyntänyt yhdessä korvakorumallissani ja joissain muissakin tuotteissa. Ensin keitin tuohikeiton ja sitten valmistin tuohikierteistä koruja. Tämä vie aikaa, mutta on tekniikaltaan tosi kiva.

– Perhos-korvakorut on yksi suosikkimallistani. Tässä korussa tuohen sävyt ja yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa ja näitä koruja on tosi kiva valmistaa. Koru on koottava oikein, että muoto säilyy myös tulevaisuudessa käpristymättä.

 

Musiikki ja luonto inspiroivat luovuutta

– Kuuntelen todella paljon musiikkia, joka siivittää kivasti sekä työskentelyä, mutta auttaa myös rentoutumaan. Hailuodossa sijaitseva mökkimme on minulle paras latautumisen paikka. Tuijottelen merelle, siinä mieli ja ajatukset lepäävät kiireisen työjakson keskellä. Siellä myös luovuus käynnistyy ihan omalla tavalla – hetkessä.

Teatterifestarit Hailuodossa ovat kuuluneet mieheni ja minun yhteiseen kesärientoomme jo 17 vuoden ajan. Pyöräilemme esityksestä toiseen retkifiiliksellä ja nautimme esityksistä. Tältä kesältä odotan kovasti myös Provinssia, jonne lähden poikani kanssa kahdestaan nauttimaan musiikista ja yhdessäolosta.

Tuohen keruu on tietysti kesän suuri urakka mutta myös yksi kohokohta.

– Keräämme perheen kanssa sitä yhdessä. Meillä on maajoukkue, johon kuuluvat äiti, minä ja nuorin poikamme. Yläilmojen ritarit, eli mieheni ja isäni, tulevat apuun tikkaiden kanssa, kun tuohta otetaan hyvistä puista myös hieman korkeammalta. Keräystyö on rankkaa, mutta samalla ne ovat meidän yhteisiä retkipäiviämme.

 

Jaana Öljymäen suunnittelema tuohiasu, jolla hän osallistui kansainväliseen fantasiavaatekilpailuun.

 

Teksti: Liisa Kortelainen
Kuvat: Jaana Öljymäki