Vanhojen valaisimien loisto ei himmene

Kattokruunun varjostimen yllä leijuu messinkisiä hiutaleita. Kun sähköt kytketään päälle, valot ja varjot alkavat kisailla. Aivan kuin sisällä sataisi lunta.

Selkeisiin linjoihin mieltynyt Alvar Aalto kutsui tällaisia Paavo Tynellin Lumihiutaleen kaltaisia koristeellisia valaisimia isoäidin pitsipöksyiksi.

Mutta Tynell onnistui esimerkiksi siinä, mistä suomalaiset rock-bändit ovat toistaiseksi vain haaveilleet: hän valloitti Amerikan. Tynellin valaisin riippui aikoinaan esimerkiksi YK:n pääsihteerin työhuoneessa.

Muutama vuosi sitten Annmaris-huutokauppatalo myi maestron suuren Lumihiutaleen hieman alle 300 000 eurolla, suurimmalla summalla, mitä on koskaan maksettu suomalaisesta designista.

Viime vuosina ylivoimainen enemmistö huutokauppojen kalleimmista suomalaisista designesineistä on ollut Tynellejä.

 

Tietämys on kasvanut

Suomalaisen designin asiantuntija Anna Rosenius huutokauppatalo Bukowskilta arvioi, että nykyään myös suuri yleisö ymmärtää hyvin Tynellin – ja esimerkiksi Aallon, Ilmari Tapiovaaran, Tapio Wirkkalan ja Liisa Johansson-Pappen kaltaisten suunnittelijoiden valaisimien arvon.

Näin ei ole ollut kuitenkaan aina. Vielä 70- ja 80-luvulla aarteita saattoi päätyä jopa roskalavoille.

– Vanhojen valaisimien arvo on noussut erityisesti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, Rosenius kertoo.

Hyviä hintoja maksetaan myös muiden kuin aivan tunnetuimpien tekijöiden töistä.

– Tällä hetkellä paljon kysyntää on ylipäätään sodanjälkeisille suurille messinkisille kattovalaisimille – joita tekivät siis muutkin kuin Tynell – sekä messinkisille pöytävalaisimille. Yksi nyrkkisääntö on, että mitä enemmän messinkiä, sen parempi.

Rosenius mainitsee, että kiinnostavia valaisinyrityksiä ovat esimerkiksi Taito, Idman, Valaistustyö, Orno ja ITSU (Itä-Suomen valaisin) ja PS Oy (Pohjoismainen Sähkö Oy). Netissä on katalogeja, jotka auttavat valaisimien tunnistamisessa, apua voi kysellä myös vaikkapa designmuseosta ja huutokauppakamareista.

– Hinnat vaihtelevat paljon, esimerkiksi kysynnän ja valaisimen kunnon mukaan. Aika helposti, ainakin arvostetuimpien vanhojen messinkisten valaisimien kohdalla, puhutaan kuitenkin vähintään muutamasta tuhannesta eurosta.

 

Lumihiutaleen lisäksi myös muut Tynellit ovat hinnoissaan. Tämän Bukowskin valaisinvalikoiman oikealla alimmaisen noteeraus oli kovin: myyntihinta provisioineen 33 000 euroa.

 

Lokin liitoa kannattaa varjella

Sodan jälkeen valaisinten materiaaliksi tuli myös muovi tai akryyli. Sitä hyödynsi ennen kaikkea Yki Nummi, joka tunnetaan esimerkiksi Kupla- ja Lokki-valaisimistaan.

Muovisten valaisimien hinnat lasketaan kuitenkin yleensä korkeintaan satasissa.

– Muovi ei ole materiaalina kovin arvostettua. Ongelmana on usein myös valaisimen kunto. Aika yleistä on, että valaisimissa on käytetty liian isoja polttimoita, jolloin muovi on hieman sulanut. Muovi on saattanut myös kellastua.

Muoviset valaisimet, kuten valaisimet, joissa on paljon lasia, myös rikkoontuvat helposti muutoissa.

– Rikkoontuneelle lasiosalle on vaikea löytää korvaajaa, joka olisi täsmälleen saman sävyistä lasia. Tämä vaikuttaa usein valaisimen hintaan.

 

Aallon tyyli poikkeaa selvästi Tynellistä. Hänen suosituimpia valaisimiaan on Mehiläispesä (keskellä). Valkoinen mehiläispesä on myyty Bukowskilla 11 000, värillinen 32 500 eurolla.

 

Valaisimet eivät jouda eläkkeelle

Vanhoja arvokkaita valaisimia ei yleensä osteta vain vitriinin komistukseksi, vaan nimenomaan käyttöesineiksi. Se, että ne on suunniteltu alun perin hehkulampuille, ei yleensä tuota ongelmia.

– Tavallisesti valaisimiin löytyy kyllä niihin käyviä led-lamppuja. Joitakin poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi Ilmari Tapiovaaran tietyt pitkänomaisille hehkulampuille suunnitellut valaisimet.

Valaisimia on usein jouduttu kunnostamaan vuosien varrella. Sähkölaitteiden käytön pitää tietenkin olla turvallista.

– Aika tavallista on myös, että valaisinten ruuveja on jouduttu vuosien varrella uusimaan; joskus katkaisimenkin paikkaa on ehkä vaihdettu.

Mikäli valaisimen laittaa myyntiin, niin kaikista tehdyistä muutos- ja kunnostustöistä olisi hyvä laatia lista.

– Ostaja saa sitten harkita, miten ne mahdollisesti vaikuttavat hintaan.

 

Uustuotanto on edullisempaa

Mikäli vanhojen maestrojen valaisimet miellyttävät, mutta budjetti ei riitä antiikin hankkimiseen, vaihtoehdon tarjoaa uustuotanto.

Tanskalaisyritys Gubin valikoimiin kuuluu useampiakin Tynellin suunnittelemia, lumihiutaleita pelkistetympiä valaisimia. Hinnat liikkuvat viidestäsadasta tuhanteen euroon.

Artekin valikoimissa on Alvar Aallon valaisimia uustuotantona, hinnat ovat tavallisesti tuhannesta eurosta ylöspäin.

Vaan voisivatko joidenkin tämän päivän suunnittelijoiden valaisimet olla haluttuja keräilykohteita tulevaisuudessa?

– Se on täysin mahdollista. Nimiä en kuitenkaan uskalla arvuutella, Anna Rosenius naurahtaa.

 

Pöytävalaisimet: Paavo Tynell, Alvar Aalto ja Tapio Wirkkala.

 

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Bykowski ja Fasetti Oy (Lumihiutale, pääkuva)