Kaukolämpöverkon avulla lämmöstä saadaan enemmän irti

Valtakunnallisesti yli puolet kaukolämmöstä tuotetaankin uusiutuvilla polttoaineilla ja muun muassa teollisuuden hukkalämpöjä hyödyntämällä, ellei hiilellä ja maakaasulla energiaansa tuottavaa Helsinkiä lueta mukaan.

– Kuopion kaltaiset kaukolämpökunnat lämmittävät jo pääosin uusiutuvilla polttoaineilla, kaukolämpöalan toimialajärjestö FinDHC ry:n toiminnanjohtaja Katja Kurki-Suonio sanoo.

Vauhdittaako vai hidastaako muuttunut maailmantilanne suotuisaa kehitystä? Alalta on viime aikoina kantautunut viestiä, että se saattaa hidastua. Kurki-Suonion mukaan kaukolämpöyhtiöillä on vahva näkemys, etteivät tilapäiset puupolttoaineiden markkinahäiriöt ja Venäjän tuonnin pysähtyminen muuta isoa kuvaa.

–  Mielenkiintoisia aikoja eletään. Mitä uusia ratkaisuja löydetään ja mikä on investointivalmius? Isot teolliset hankkeet vievät aina vuosia, hän huomauttaa.

Monipuolinen tuotantopaletti edelleen tarpeen

Vähähiilisyyden tiekartassa biopoltolla on hänen mukaansa vielä pitkään merkittävä rooli, eikä metsäteollisuuden ja talousmetsien sivuvirtoja jätetä hyödyntämättä. Myös yhdyskuntajätteet on joka tapauksessa käsiteltävä, ja niissäkin on lämmöksi muutettavaa energiaa siirrettäväksi kaukolämpöverkkoon.

Huoltovarmuus voi vielä tulevana talvena vaatia myös turpeen käyttöä, sillä lämmön tarve ei minnekään katoa. Voimalaitosten monipolttoainekattiloiden ansiosta onneksi on vaihtoehtoja.

– Meillä on todennäköisesti aihetta miettiä joustomahdollisuuksia niin tuotannon kuin kulutuksen puolella. Miten lämmintä kotona pitää olla? Jos sisälämpötilaa laskisi yhdellä asteella, se vähentäisi lämmityksen tarvetta, päästöjä ja kustannuksia viisi prosenttia, Kurki-Suonio muistuttaa.

– Suomessa tarvitaan edelleen monipuolista tuotantopalettia, joka on ollut tähänkin asti meidän vahvuutemme.

Lämpöä maaperästä, ilmasta ja vesistöistä

Erityisen aktiivisesti haetaan mahdollisuuksia hyödyntää teollisuuden ja kiinteistöjen hukkalämpöjä sekä ympäristölämpöjä maaperästä, ilmasta ja vesistöistä. Siksi isojen lämpöpumppujen yhdistäminen kaukolämpöjärjestelmään kiinnostaa. Parhaat ratkaisut eivät välttämättä ole kiinteistökohtaisia, vaan lämmön tarvetta ja tuotantoa kannattaa tarkastella laajemmin. Kaksisuuntainen kaukolämpöverkko tarjoaa uusia mahdollisuuksia hyödyntää käytettävissä olevaa energiaa korttelikohtaisesti.

Alueellisia ratkaisuja on haettu esimerkiksi kauppakiinteistöjen kylmälaitteiden tuottamista hukkalämmöstä. Oulussa tällainen äskettäin käyttöön otettu järjestelmä hyödyntää kaksisuuntaista kaukolämpöverkkoa ja mahdollistaa jopa kolmen gigawattitunnin (GWh) kaukolämmön tuotannon vuodessa, samalla kun se vähentää hiilidioksidipäästöjä noin 500 tonnilla.

Kylmälaitteiden hukkalämpöä hyödynnetään kiinteistön tarpeiden lisäksi kaukolämpöverkossa. Uudenlaisia innovatiivisia energiakiertoja hyödyntävä korttelimittakaavan ratkaisu on kehitetty kaupan, energiayhtiön, kaupungin ja tutkimuslaitosten yhteistyönä.

–  Juuri kaukolämpöverkko mahdollistaa erilaisten lämpöjen kierrättämisen. Kaukolämpöveden paluukierrostakin saadaan vielä lämpöä talteen. Kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä voidaan tehokkaasti hyödyntää energiakierron kautta, jolloin tarvitaan vähemmän primäärienergiaa, Kurki-Suonio toteaa.

Kaksisuuntainen kaukolämpö ja pumput vaativat sähköä

Kaukolämpöverkko ja lämpöpumput tuovat joustoa koko energiajärjestelmään, mutta pumput tarvitsevat aina sähköä toimiakseen. Näillä näkymin sähköä Suomessa riittääkin, sillä meillä on investoitu merkittävästi uuteen tuulivoimaan. Yhdessä Olkiluodon kolmannen ydinvoimalan kanssa se vähentää jo lähivuosina riippuvuutta tuontisähköstä jopa omavaraisuuteen asti.

Geotermiseen eli syvältä maan alta pumpattuun lämpöön on kohdistunut kovia odotuksia, mutta sekään ei vielä ole lyönyt läpi kaukolämmön lähteenä. Maalämmön mahdollisuuksia selvitetään energiayhtiöiden yhteishankkeessa Tampereella, missä Kuopion Energiakin on mukana.

– Maalämmön hyödyntämisen edellytykset vaihtelevat paljon maaperän mukaan. Kaikkein syvimpien lämpökaivojen sijasta vähän vähemmän syvät saattavat toimia myös kaukolämmön lähteenä juuri energiakiertoja tehostamalla, Kurki-Suonio pohtii.

Kurki-Suonion mukaan vähän pidemmällä aikavälillä pohditaan aurinkokeräimiä, mutta hän ei odota niistä Suomen korkeudella laajan mittakaavan ratkaisua kaupunkialueille.

– Lisäksi vedyntuotannossa syntyvää lämpöä voitaisiin siirtää kaukolämpöverkkoon, mutta vetytalouskin edellyttää paljon uusiutuvaa sähköä. Siihen pienydinvoimalat ovat yksi mahdollisuus, mutta tuskin kovin pian. Aika vaikeaa on luvittaa ihan perinteistäkään tuotantoa, hän sanoo. 
 

Teksti: Tiinu Wuolio
Kuva: FinDHC